perjantai 6. marraskuuta 2015

Niiiin siis

Jos Jeesus on oikeesti just niin elävä kun hän on, nii miks me annetaan tän maailman asioiden tulla meidän ja hänen väliin? Jos Jeesus on niin nöyrä, niin rakastunut meihin että hän tahtoo ilmestyä meille, puhua meille, näyttäytyä meille, niin miks me halutaan tuhlata meidän aikaa mihinkään muuhun?

Maailman luoja, kaiken tän luoja, ikuinen ja iankaikkinen Jumala tahtoo elää meidän kanssa suhteessa ja janoaa viettää aikaa meidän kanssa. Miksei me eletä täysin hänelle? Hylätä kaikkea tätä muuta turhaa ja merkityksetöntä? Tehdä vain hänen tahtoaan todeksi?

Jeesus on niin huikee ja tehnyt niin paljon mun vuoksi. Vähin mitä mä voin antaa on kaikki. Mun ruumis, elämä, taidot, teot, ihmissuhteet, aika, mieli, ajatukset, ääni, puhe, laulu, korvat, jalat, kädet, kaikki kuuluu yksin Hänelle. Vaan hän pystyy niillä kaikilla jotain jopa tekemäänkin, yksin mä en taida mitään fiksua saada aikaan.

Deep, but so is the love of God.

maanantai 21. syyskuuta 2015

It's been a while

Heissan, long time no see! Mulla ei oo mitään hajua miks päädyin kirjottaa mut here I am ja onha tää nyt oikeesti aika hauskaa.

Aattelin tulla vaan kertoon et Jeesus on aika magee tyyppi. I have totally no clue why I'm writing here. And I actually feel like writing in english so please forgive me my poor skills. I'm trying hard. :D

This autumn has been pretty challenging in many ways. First I moved in with a person I had never talked before. (Btw she is amazing!) Living "alone", meaning without parents, has been something new and different, but that change was more than needed. I've got to realise more of the reasons why my life in Tikkakoski was what it was. It was not only because of the distance between my home and school, but also because of my relationships at home. Not saying they were bad though. They are actually pretty good. But at this time of my life I really needed some space and an atmosphere where I can be who I am without explaining why I'm doing certain things the way I am.

So these past few months I have been mostly adapting, and hah, studying. I had my first two matriculation examinations (can I write it like that ohmy my english hahahlol.) and oh how stressful it was! I thought I had a good chance to go it all through without any bigger stress, but how wrong I was. Gladly Jesus stayed with me even though I stumbled and rolled in my own self-made problems.

Now I'm doing great though, for it's all long gone and I can focus my mind completely on what I've been wanting to focus the whole time. My relationship with Jesus has grown stronger through all these struggles, and I couldn't be more happy about that. Of course I know there is still a huuuuge scale of sections in my life where God needs to work a lot, and I'm probably going to fall many times before the real goal gets reached. But I know He is not going to leave His work undone.

Jesus has a plan for each and every one of us. And it doesn't depend on you. It only depends on whether you take the invite seriously or not. God wants to use us. God wants to work through us. And living with God is the most exciting thing ever.

'He said to them, “Go into all the world and preach the gospel to all creation. Whoever believes and is baptized will be saved, but whoever does not believe will be condemned. And these signs will accompany those who believe: In my name they will drive out demons; they will speak in new tongues; they will pick up snakes with their hands; and when they drink deadly poison, it will not hurt them at all; they will place their hands on sick people, and they will get well.”'
Mark 16:15-18

God loves us all so much that He gave His only son to die for our sins, so that we could have an intimate relationship with Him. Is there any bigger gift? 

'For we do not have a high priest who is unable to empathize with our weaknesses, but we have one who has been tempted in every way, just as we are—yet he did not sin. Let us then approach God’s throne of grace with confidence, so that we may receive mercy and find grace to help us in our time of need.'
Hebrews 4:15-16 

torstai 14. elokuuta 2014

TEENSTREET-14

Viimenen kesälomaviikko Teenstreetillä Saksassa, Münsterissä, oli ihan huikee. En tiiä vielä kuinka paljon jaksan tähän sepustaa niinkään tapahtumista, mutta fiilikset jäi ainakin korkeelle.

Me lennettiin Saksaan Ryanairilla. Me nukuttiin isossa joukkoteltassa, johon osa tytöistä piti sijoittaa, koska halliin ei enää mahtunut. Me ylistettiin yli neljäntuhannen muun nuoren kanssa. Me käytiin shoppailemassa. Me syötiin outoja ruokia. Me ostettiin monet euron ranut. Me oltiin hiljaa puolituntia päivässä, kaikki leirillä olevat. Me tanssittiin belgialaisia kansantansseja. Me jonotettiin suihkuihin. Me rukoiltiin toistemme puolesta. Me tutustuimme toisiimme. Me tutustuimme paremmin meidän täydelliseen Isään.

    photobombing

Ruokapuoli tosiaan oli omalaatuista myös:
Onneks ruualla ei tuolla ollut niin paljoa väliä. :D Mutta ihan masentava huomata miten kallista ruokaa Suomessa oikein myydään... Jos matkalaukkuun olisi mahtuneet vuoden karkit, olisin ostanut.

Mut jes, reissu oli ihan huippu. Huolimatta siitä että kotiinpaluussakin oli jännitystä kerrakseen osan suomipoppoosta myöhästyessä lentokoneesta. :D Kiitokset menee ehdottomasti parhaille kanssamatkustajille ja parhaalle Jeesukselle!

ps. pahoittelen kakkalaatuisia kuvia mut nyt en jaksa tehdä asialle yhtään mitään! :d Nukkumaan!